Kategoria: otteluennakot

Kuntopuntarin jumbosijoja tähdittävät Brighton ja Watford iskevät tulevana lauantaina Falmer Stadiumilla yhteen. Kotijoukkue Brighton on onnistunut maalinteossa viimeisen 570 peliminuutin aikana vain kerran, kun taas vierasjoukkue Watfordin maaliverkkoja on pöllytetty reiluun neljäänsataan minuuttiin peräti 12 kertaa.

 

Isäntäjoukkue Brighton pelasi hienon syksyn, mutta talven kynnyksellä pelisuoritukset ovat kääntyneet laskuun ja alla on tätä nykyä seitsemän voitottoman ottelun putki. Marraskuun alussa Brighton löytyi vielä sarjataulukon kahdeksannelta sijalta, mutta tuon jälkeen ”Seagulls” on pudonnut kierros kierrokselta lähemmäs putoamiskamppailua. Tällä hetkellä Brightonin sijoitus tasaisessa häntäpäässä on 13. ja eroa putoamisviivan alapuolelle on vain kolme pistettä.

 

Myös Watfordin alkukausi oli hieno, kun joukkue oli lokakuun puoliväliin mennessä hävinnyt liigassa vain Manchester Citylle. Kyseisissä kahdeksassa ottelussa Watford haali sarjapisteitä peräti 14, kun edelliseen kymmeneen otteluun pisteitä on kertynyt enää vain seitsemän kappaletta. Viime aikojen heikoista tuloksista huolimatta ”Hornets” on edelleen ollut pelillisesti vahva ja ottelut ovat tupanneet ratkeamaan lähinnä yksilövirheisiin.

 

Sarjanousija Brightonin ainoa tavoite kauteen lähdettäessä oli sarjasopimuksen uusiminen. Tavoite on kova, sillä Brighton lähtee lähes jokaiseen sarjaotteluun altavastaajana ja tämä on näkynyt myös pelikentillä. Joukkueelle on tilastoitu sarjan toiseksi vähiten kosketuksia vastustajan kenttäpäädyssä ja näin ollen myös maalipaikoille pääseminen on luonnollisesti ollut vaikeaa. Brighton on nähty maalipaikalla keskimäärin 8,5 kertaa ottelua kohden ja luku on koko sarjan pienin. Puolustuspäässä joukkue on lähes jatkuvasti paineen alla ja vastustajat ovatkin luoneet Brightonia vastaan sarjan kuudenneksi eniten maalipaikkoja. Suurista maalipaikkamääristä huolimatta Brightonin puolustuspelaaminen ansaitsee kuitenkin kunniamaininnan, sillä joukkue on onnistunut pitämään vastustajat hienosti poissa huippusektoreilta. Esimerkiksi Manchester Unitedia ja Liverpoolia vastaan on luotu enemmän huippuvaarallisia maalipaikkoja, kuin Brightonia.

 

Watfordin kuluva kausi on ollut mielenkiintoinen, kun alkukaudesta joukkue napsi pisteitä haastavasta ohjelmasta huolimatta, mutta ohjelman helpotettua myös tulokset kääntyivät laskuun. Peliesitykset ovat alavireisestä tuloksesta huolimatta kuitenkin pysyneet hyvinä ja jopa hieman parantuneet alkukaudesta. Ensimmäisen kahdeksan ottelukierroksen aikana Watford loi maalipaikkoja nykyistä vähemmän ja myös maalipaikkojen laatu oli nykyistä heikompi. Puolustuspäässä vastustajilla oli alkukaudesta enemmän maalipaikkoja ja yritykset lähtivät nykyistä useammin boksin sisältä. Numeroista voisi päätellä ”Herhiläisten” jälkimmäisen ajanjakson sujuneen ensimmäistä paremmin, mutta tuloksellisesti ero on ollut alkukauden hyväksi jättimäinen. Pitkässä juoksussa työ tekijäänsä kiittää ja nähdyillä esityksillä Watford palaa takaisin voittajakehiin ennemmin tai myöhemmin.

 

Brighton pääsee otteluun kelvollisista lähtökohdista, kun loukkaantumisen vuoksi sivussa on ainoastaan koko kauden missannut Steve Sidwell. Suurempaa huolta aiheuttaa Shane Duffyn pelikielto, joka pitää irlantilaisen sivussa tulevan viikonlopun ottelusta. Duffy on aloittanut kaikki tämän kauden sarjaottelut yhdessä topparipari Lewis Dunkin kanssa ja nyt tilalla todennäköisesti nähdään Uwe Hünemeier. Uwe Hünemeieria on nähty Valioliigakentillä ainoastaan 17 minuutin verran ja tästäkin on aikaa jo yli kaksi kuukautta.

 

Myös Watfordilla riittää huolia, sillä sivussa on kokonaisuudessaan peräti 12 kenttäpelaajaa. Vakavin poisjäänti on keskikentän Abdoulaye Doucoüre, joka on joukkueen ainut täydet sarjaminuutit pelannut pelaaja. Kokonaisuudessaan Watford on pyristellyt syvässä loukkaantumiskuopassa koko syyskauden, mutta joukkue ei ole antanut sen näkyä suuremmin pelikentälle. Myös tulevana viikonloppuna Watford saa jalkeille iskukykyisen kokoonpanon, kun Doucoüren paikalla nähdään viime ottelun pelikiellon vuoksi missannut Tom Cleverly.

 

Arvostamme vierasjoukkue Watfordin ottelussa suosikkiasemaan. Herhiläiset ovat olleet viime ottelua lukuun ottamatta tasaisen vahvoja läpi kauden, vaikka kuntopuntarista tätä onkin tällä hetkellä vaikea havaita. Brighton on pelannut kapealle ringillä läpi kauden ja kuluttava pelityyli alkaa varmasti tuntumaan nousijajoukkueen pohkeissa, etenkin kun tahti joulukuussa on mitä on. Kotijoukkueen pelaajista ainoastaan 15 miestä on kellottanut kuluvalla kaudella yli 200 peliminuuttia, kun Watfordin vastaava luku on 20.

 

Vedonlyönnillisesti ottelussa kiehtoo Watfordin menestyminen. Uskomme ottelun päättyvän vierasvoittoon noin 36,3 prosentin todennäköisyydellä, joka muodostaa kerroinrajaksi 2,75.

Viime kierroksella Liverpoolin jyräämäksi jäänyt Southampton hakee kasvojen pesua alakuloisen Evertonin kustannuksella.

 

Kotijoukkue Southamptonin alkukausi on ollut pettymys. Joukkue on kahdentoista pelatun sarjakierroksen jälkeen sarjan neljästoista, kun edellisestä seitsemästä ottelusta käteen on jäänyt vain yksi voitto. Joukkueen suurimpia kompastuskiviä on viime kauden tapaan ollut maalinteko. ”Saints” on tehnyt maaleja Crystal Palacen, Swansean ja Huddersfieldin jälkeen sarjan neljänneksi vähiten, kun viime kaudella putoajakolmikon lisäksi vähemmän maaliverkkoja pöllytti vain Burnley ja Watford. Viime kaudella Southamptonin viimeistelyprosentti oli sarjan heikoin ja kuluvallakin kaudella taakse on jäänyt vain historian tukkoisimmalla sisääntulolla kauteen astellut Crystal Palace. Viimeisessä 50 ottelussa (tämä ja viime kausi) Southamptonin viimeistelytehokkuus on ollut 7,0%, kun muiden Valioliigajoukkueiden keskiarvo on ollut lähes 11%. Muut joukkueet ovat siis tarvinneet yhtä maalia kohden keskimäärin 9 maalipaikkaa, kun Southamptonin vastaava luku on ollut päälle 14.

 

Southamptonin heikon viimeistelyn osasyynä ovat olleet luokattomat maalipaikkasektorit, sillä liian suuri osa laukauksista on lähtenyt kaukaa boksin takaa. Myös joukkueen huippupaikkakonversio on yksi sarjan heikoimmista jo toista kautta putkeen (huippupaikat/maalipaikat). Tämäkin huomioiden Southamptonin viimeistelytehokkuus on ollut kuluva ja viime kausi huomioiden reilusti alakanttiin. Tämän ja viime kauden aikana joukkueelle onkin jäänyt selvästi sarjan eniten maaleja ”piippuun”, sillä joukkue on tuottanut maaliodotusta noin 15 maalia tehtyä enemmän. Maaleja Saints on tehnyt kyseisellä ajanjaksolla 50, joten ero on valtava.

 

Sotonin ohella myös Evertonin alkukausi on ollut raju pettymys. Eurokentillä tie nousi pystyyn alkulohkossa, Englannin Carabao Cupissa noutaja tuli toisella ottelukierroksella ja sarjassa joukkue löytyy suurten kesäsatsauksien jälkeen sijalta 16. Alkukauden heikon tuloksen voi osittain laittaa haastavan otteluohjelman piikkiin, sillä Everton kohtasi viiteen ensimmäiseen otteluun sarjan neljä parasta joukkuetta (ManC, ManU, Spurs & Che). Tämän jälkeen ohjelma on kuitenkin helpottunut huomattavasti, mutta peliesitykset eivät ole siitä huolimatta juurikaan kohentunut. Vertaillessa ensimmäisen kuuden ottelukierroksen tapahtumia edellisiin kuuteen, ei eroa lopputulemassa juurikaan ole. GW 1-6 Everton puolusti kurinalaisesti, mutta ei yksinkertaisesti kyennyt vastaamaan vahvemmilleen. Onnetarkaan ei ollut suosiollinen, sillä joukkue teki pelitilanteisiin nähden noin 1,2 maalia liian vähän, kun taas omissa soi 2,5 maalia liikaa. Jälkimmäisellä tarkastelujaksolla (GW 7-12) joukkue oli hieman yllättäen alkukautta pallottomampi, mutta sai toisaalta luotua kelvollisesti painetta vastustajan rangaistusalueen tuntumaan. Samalla oma puolustuspelaaminen kuitenkin kärsi ja otteluissa mentiin välillä varsin huolettomasti. Kokonaisuudessaan Evertonin xG-erotus (oma tuotettu maaliodotus – vastustajan tuotettu maaliodotus) oli alkukaudesta (gw 1-6) jopa hieman parempi, kuin loppusyksyn (gw 7-12) selvästi helpommalla ohjelmalla.

 

Southampton on tullut viime kausina tutuksi vahvana kotijoukkueena. Valioliigaan nousemisen (12/13) jälkeen The Saints on hankkinut sarjapisteistään 57% kotikentältä. Viime kausi joukkueelta meni kuitenkin pipariksi kotona, sillä viimeistelyprosentti juuri St. Mary’silla oli yksi Valioliigahistorian matalimmista. Alkanut kausi on tehokkuuden puolesta jatkunut pitkälti viime kauden kaltaisena, mutta peliesitykset ovat antaneet aihetta selvästi parempaan. Pelillisesti Southampton on ollut yksi alkukauden vahvimmista kotijoukkueista. Joukkue on luonut maalipaikkoja Liverpoolin, Arsenalin, Tottenhamin, Manchester Cityn ja Manchester Unitedin jälkeen sarjan kuudenneksi eniten. Myös puolustuspeli on toiminut kotistadionilla, sillä vain Liverpool, Manchester City, Tottenham ja Arsenal ovat pitäneet vastustajan paremmin poissa vaarapaikoilta. Kontrastia erityisen vahvaan kotietuun saa myös, kun ottaa tarkasteluun Sotonin vierasottelut. Joukkue on tämän kauden vierasotteluissa luonut maaliodotusta sarjan kolmanneksi vähiten ja vastaavasti vastustajille odotusta on tarjottu sarjan viidenneksi eniten.

 

Southamptonin loukkaantumistilanne on erinomainen, kun sivussa ei sairastapauksien vuoksi ole ketään. Oriol Romeu otti viime ottelussa jo kauden viidennen keltaisen kortin, joten espanjalainen on pelikiellossa ottelusta Evertonia vastaan. Romeu on yksi Sotonin tärkeimmistä yksittäisistä palasista, eikä poissaoloa sovi vähätellä. Joukkueen onneksi kesän hankinta Mario Lemina on kuitenkin kuntoutunut nilkkavammastaan ja on harjoitellut jo yli viikon joukkueen mukana. Romeun pelikiellon myötä Lemina palannee paikalleen keskikentän pohjalle.

 

Evertonilla tilanne on haastavampi, kun sivussa jatkaa pitkäaikaispotilaat Bolasie, Coleman, Funes Mori, sekä Ross Barkley. Tärkeän nelikon lisäksi myös James McCarthy ja Morgan Schneiderlin joutuvat todennäköisesti jättämään viikonloppuisen ottelun väliin. Loukkaantumisten lisäksi senegalilaiskärki Oumar Niasse löi itsensä historiankirjoihin, tullessaan ensimmäiseksi pelaajaksi Valioliigan historiassa, jonka filmauksesta annetaan pelikieltoa jälkikäteen. Niasse filmasi viime ottelussa rangaistuspotkun Crystal Palacea vastaan, jonka tutkinnan tuloksena pelikielto nyt lätkäistiin. Kielto osuu ikävään paikkaan, sillä 27- vuotias Niasse on vihdoin alkanut lunastaa niitä odotuksia, joita 20 miljoonan hintalapulla Everton kuvitteli vuoden 2016 tammikuussa saavan. Niasse on viidellä maalilla Evertonin paras maalintekijä, vaikka peliminuutteja on kertynyt alkukauden penkkikomennuksen myötä vasta joukkueensa 13. eniten.

 

Ikävien poissaolojen lisäksi valmistautumista häiritsee tänään myöhemmin pelattava Eurooppa liiga -ottelu Atalantaa vastaan. Evertonilla ei ole ottelussa panosta ja suurella todennäköisyydellä joukkue lepuuttaa kaikkia lepoa kaipaavia. Otteluruuhkan ja peliongelmien lisäksi myös valmennusruletti hämmentää Evertonin soppaa, sillä Ronald Koeman erotettiin tehtävästään jo kuukausi sitten, mutta siitä huolimatta peräsimessä on edelleen väliaikaisvalmentaja David Unsworth. Unsworthin valmennuskokemus rajoittuu lähinnä apulaisvalmentajan pesteihin, sekä valmennukseen junioreiden parissa.

 

Southampton on ollut kuluvalla kaudella pelillisesti joukkueista selvästi parempi, vaikka sarjataulukosta tätä onkin vaikea huomata. Evertonilla oli viime kaudella sarjan suurin ero peliesityksissään koti- ja vieraskentillä, joten Sotonin kotietu on tässä normaalia suurempi.

 

Vedonlyönnillisesti ottelussa kiehtoo kotijoukkueen menestyminen, joka toteutuu lähes 55 prosentin todennäköisyydellä.

Hillittömässä otteluruuhkassa tappioitta etenevä
Manchester United saa vieraita Walesistä, kun Old
Traffordille saapuu putoamistaistelussa mukana oleva Swansea.

Viimeksi lokakuun lopulla sarjapelissä tappion kokenut Manchester United on tällä hetkellä kovassa karusellissa ja Swanseaa vastaan pelattava kamppailu on jo kuluvan kuukauden yhdeksäs. Raastava ottelutempo on vaatinut myös veronsa, kun loukkaantuneiden listalta löytyy mm. kesän ykköshankinnat Zlatan Ibrahimovic ja Paul Pogba. Molempien pelimiesten loukkaantumisen syyksi on arveltu liian kovaa rasitusta. Kaksikon lisäksi sivussa ovat Phil Jones, Chris Smalling, Marcos Rojo, Juan Mata, sekä eilisessä ottelussa itseään loukannut Timothy Fosu-Mensah. Marouane Fellaini puolestaan näki eilen punaista, kun belgi puski ottelun loppuhetkillä Sergio Kun Agueroa pelikiellon arvoisesti. Fellainilta jää välistä ottelut Swanseaa, Arsenalia ja Tottenhamia vastaan, joten seuraava mahdollisuus käkkäräpään näkemiseen Valioliigassa avautuu vasta 17.5, kun joukkue matkaa Etelä-Englannin kuuluisimpaan satamakaupunkiin, Southamptoniin, Pyhimysten vieraaksi. Reilut 105 vuotta sitten kyseiseltä satamalta matkaan lähti historian kuuluisimmaksi merionnettomuudeksi sittemmin noussut Titanic.

Ruuhkaviikoista huolimatta Manchester United on hoitanut työnsä kentällä erinomaisesti ja erityisesti joukkueen puolustuspelaaminen on ollut timanttista. Kuluvalla viikolla Manu nollasi Manchester Cityn Etihad Stadiumilla ja kyseessä oli vasta kuluvan kauden toinen kerta, kun City jäi kotona maaleitta. Cityn nollausta edelsi helpot voitot Burnleystä ja Chelseasta, joissa vastustajajoukkue ei onnistunut laukomaan yhtään vetoa kohti De Gean vartioimaa maalia. Suorituksen kovuutta korostaen Chelsea on viimeksi jäänyt vaille laukausta syyskuussa 2007 ja myös tällöin vastassa oli Manchester United. Burnley puolestaan on jäänyt Turf Moorilla ilman laukausta viimeksi vajaat kolme vuotta sitten. Tällöin kyseessä oli seurahistorian ensimmäinen kerta, kun kotistadionilla Valioliiga-ottelussa joukkue jäi ilman vetoja.

Loistavan puolustuspelaamisen ohella Manu on ollut vahva myös hyökkäyspäässä, vaikka tulostaululle tämä ei aina olekaan kompensoitunut. Viimeiseen kymmeneen otteluun huippupaikkoja on luotu Manchester Cityn ja Evertonin jälkeen liigan kolmanneksi eniten ja maalipaikkoja kokonaisuudessaankin on ollut Tottenhamin, Liverpoolin ja Manchester Cityn jälkeen sarjan neljänneksi eniten. Vastaavalla ajanjaksolla puolustuspäässä muut Valioliigajoukkueet ovat antaneet huippupaikkoja keskimäärin 17 kappaletta, kun Manun lukema on sarjan selvästi pienin, ainoastaan viisi. Otantaa pidentämällä koko kauden mittaiseksi, säilyy Manu vahvasti esillä. Joukkue on luonut maalipaikkoja Liverpoolin ja Tottenhamin jälkeen kolmanneksi eniten, laukonut boksin sisältä niin ikään kolmanneksi eniten ja ollut huippupaikoilla liigan neljänneksi useimmiten. Tästä huolimatta Manun maalisaldo on vasta sarjan seitsemänneksi suurin. Puolustuspäässä joukkue on niin ikään pelannut vahvasti koko kauden, mutta sillä saralla vahvat esitykset ovat heijastuneet myös tulostaululle.

Swansea pelaa tällä hetkellä sarjan heikointa jalkapalloa, eikä joukkueen hyökkäyspelaamisesta tahdo tulla mitään. Joukkueella on valtavia ongelmia luoda ylipäätänsä maalipaikkoja, saati päästä vastustajan boksiin tai varsinkaan huippupaikoille. Viimeiseen kuuteen otteluun Swansea on luonut sarjan vähiten maalipaikkoja, laukonut boksin sisältä Middlesbroughin jälkeen liigan toiseksi vähiten ja tuottanut ainoastaan yhden vaarallisen maalintekotilanteen. Puolustuspäässä on hieman valoisampaa, mutta myös sillä osa-alueella vaarallisten maalipaikkojen kanssa on ollut ongelmia. Umpisurkeista esityksistä huolimatta alla on hämmentävä 2-0 voitto Stokesta, ottelusta jossa peliesityksien perusteella tuloksena olisi pitänyt olla ennemminkin tappio.

Swansean loukkaantumistilanne on hyvä, kun kaikkien kolmen epävarman osallistujan on raportoitu kuntoutuvan viikonloppuun mennessä. Hyvästä terveystilanteesta huolimatta Swansea on materiaalilta liigan heiveröisimpiä ja häviää luonnollisesti vertailun Manulle jokaisella osaalueella.

Manchester United ottaa ottelussa pallonhallinnan ja Swansea pyrkii pitämään ottelun mahdollisimman pitkään maalittomana. Otteluruuhka huomioiden Manu tuskin lähtee otteluun sen suuremmalla sykkeellä, vaan haluaa kontrolloida ottelua rauhassa, pitäen narut omissa käsissään. Swansean viimeaikojen hyökkäyspelaamisen köyhyys yhdistettynä manchesterilaisten liigan pitävimpään puolustuspelaamiseen ennustaa valtavia vaikeuksia Swansean maalintekoa ajatellen. Manulla on loukkaantumisista ja otteluruuhkasta huolimatta penkillä kourallinen miehiä (Martial, Rooney, Shaw.), jotka ovat jääneet vähäisille peliminuuteille ja ovat paikan tullen täydellisen motivoituneita näyttämään osaamistaan.

Swansean todella matalan maaliodotuksen johdosta ottelussa maistuu hieman poikkeuksellisesti sekä jättisuosikki Manun voitot, että vähämaalisuus. Paras kohde on kuitenkin juuri Swansean maalittomuudesta tarjotut +1,90 kertoimet (Pinnacle 1,952), sillä Middlesbroughin ohella liigan heikointa hyökkäyspelaamista esittävä Swansea jää Unelmien Teatterilla vaille maalia hulppean, lähes 60% todennäköisyydellä.

Kahden ottelun tappioputkeen ajautunut Arsenal hakee paluuta voittokantaan West Bromwichin kustannuksella. Viime viikko ei sujunut pohjoislontoolaisilla aivan suunnitelmien mukaan, sillä Tykkimiehet hävisi viikon molemmat ottelunsa, kun taas sen kaikki viisi päävastustajaa ottivat täydet kuusi pistettä.

 

Arsene Wenger sai jälleen runsaasti kritiikkiä ottelun aikaisesta reagoinnistaan, tai pikemminkin sen puutteesta, kun Arsenalin 0-1 taukojohto Manchester Cityä vastaan vaihtui 2-1 tappioon. Wenger syytti tappiosta paitsiomaaleja, mutta todellinen syy löytyy pelistä. Ensimmäisellä jaksolla City pelasi heikosti ja Arsenal pääsi rokottamaan taivaansinisiä nopeilla vastahyökkäyksillään. Johtomaalin jälkeen Arsenal oli entistä varovaisempi ja puolustuslinja valui vain alemmaksi. Toiselle jaksolle Guardiola muutti Cityn ryhmitystä ja tulosta alkoi syntyä. Wenger jatkoi tutulla kaavamaisuudellaan, eikä Arsenal saanut ottelun toisella puoliskolla enää mitään aikaiseksi.

 

WBA on pelannut hyvän syyskauden ja löytyy ennen tapaninpäivän kierrosta sarjataulukon 8. sijalta. Alkukaudesta Albionsin itselleen ostanut Guochua Lai on ollut tyytyväinen valmentaja Pulisiin ja tarjosikin tälle jatkosopimusta, johon Pulis tarttui mieluusti. Pragmaattisen valmentajan perikuvana tunnettu Tony Pulis on, juuri pelitavallisista syistä johtuen, hieman aliarvostettu manageri. Viimeisen kahdeksan kauden aikana Pulis on kuitenkin hankkinut pomoilleen eniten sarjapisteitä käytettyihin puntiin nähden. Jo lähes kolme vuosikymmentä kestäneen valmennusuransa aikana Pulisin joukkue ei ole koskaan pudonnut sarjatasoa alemmaksi.

 

Viime aikoina on ollut nähtävillä viitteitä hieman pelaavampaan suuntaan pyrkivästä WBA:sta, mutta Arsenalia vastaan Emiratesilla tullaan näkemään varmasti taas vanhaa tuttua Webaa ja Pulisia: kaikki pelaajat vetäytyvät omalle kenttäpuoliskolle ja alimmat linjat pysyvät erittäin tiiviinä.

 

Vieraspeleissä Albions puolustaa todella hyvin ja maalintekeminen sitä vastaan on vaikeaa. Tällä kaudella vain Tottenhamia ja Chelseaa vastaan on tehty vähemmän maaleja vieraspeleissä. Eikä tämä ole sattumaa, sillä vain neljä joukkuetta on päästänyt vieraissa vähemmän vaarallisia maalipaikkoja kuin WBA. Hanakka puolustaminen näkyy sitten hyökkäyspäässä, jossa WBA on ollut Boron, Hullin ja Stoken jälkeen vähiten vaarallisilla maalipaikoilla.

 

Mesut Özilin loistava pelin luku ja oivaltavat syötöt olisivat avainasemassa Baggiesin tiiviiden linjojen murtamisessa, mutta saksalaisen formi on ollut viime aikoina heikko. Viime kaudella Özil loi joukkuekavereilleen maalipaikan 21,9 minuutin välein, mutta tällä sesongilla saksalainen on tarvinnut yhden maalipaikan rakentamiseen keskimäärin 36,9 minuuttia. Viimeisessä kuudessa pelissä luku on jopa 51,2 minuuttia. Nyt eletään jo lähes kauden puoliväliä, ja Özilillä on kasassa vasta kaksi maalisyöttöä, kun viime kaudella niitä kertyi peräti 19.

 

Arsenalilta puuttuu maanantaina tärkeistä pelaajistaan Shkodran Mustafi, Santi Cazorla ja Alex Oxlade-Chamberlain. Lisäksi Aaron Ramsey on kykeneväinen korkeintaan vaihtopenkille, mutta ei avaukseen. Pahasta polvivaivasta kärsinyt Danny Welbeck palaa joukkueharjoituksiin tänään perjantaina, mutta paluu Valioliiga-kentille tapahtunee vasta kuukauden kuluttua. Weban loukkaantumistilanne on hyvä ja ainoat kysymysmerkit ovat toppari Jonny Evansin ja keskikenttämies Morrisonin yllä. Evans joutui huilaamaan viime pelin pohjavaivan takia, eikä Pulis osannut perjantain lehdistötilaisuudessaan vielä sanoa mitään varmaksi, mutta toivoi Evansin olevan kunnossa maanantaina. Morrison on ollut flunssassa ja hänenkin kunto tarkastetaan ottelun alla.

 

Ottelun kerrointarjonta on liikaa kallellaan suurinumeroiseen kotivoittoon, joten saamme hyvin peliä sekä underille, että WBA:n venymisille.

Englannissa pelataan EFL Cupin puolivälieriä ja tänään on luvassa kaksi Valioliigalaisten keskinäistä ottelua.

Ensimmäisessä ottelussa Arsenal kohtaa Southamptonin.
Arsenalilla on pahoja poissaoloja, kun alakerrasta lähtien sivussa on varmasti Hector Bellerin, sekä todennäköisesti lepovuorossa oleva Nacho Monreal, Laurent Koscielny ja Shkodran Mustafi. Espanjalaisia paikkaa Carl Jenkinsson ja Kieran Gibbs joiden avut ylöspäin ovat selvästi edellä mainittua kaksikkoa hatarammat. Toppariparina nähtänee viime cup-ottelun tavoin kaksikko Gabriel Paulista – Rob Holding. Keskikentän pohjalta sivussa jatkaa Santi Cazorla, jota Arsenalin hyökkäysrakentelu on kaivannut jo pidemmän aikaa. Sama maaliuhkakato jatkuu laituriosastolla, kun Wenger on sanonut lepuuttavansa Alexis Sanchezia ja Theo Walcottia. Mesut Özilistä ei ole ollut mainintaa, mutta saksalainen on mittauttanut samoja minuutteja Sanchezin ja Walcottin kanssa,
joten mahdollinen lepovuoro ei saa tulla yllätyksenä. Piikissä Giroudin reisi oireili viime sunnuntaina ja ranskalaistakaan tuskin riskeerataan.

Sotonilla tilanne sarjassa on stabiilimpi ja joukkue tulee suurella todennäköisyydellä sijoittumaan kauden päätteeksi jälleen sijoille 6-9. Tämä antaa paremmat mahdollisuudet cup-otteluihin ja Soton tulee otteluun vahvemmalla kokoonpanolla. Sotonin peli on toiminut liigassa selvästi sarjasijoitusta paremmin ja viime kausiin nähden joukkueen pelaaminen on vain parantunut. Ongelmia on ollut viimeistelyn kanssa, mutta se ei suurena yllätyksenä tullut, kun joukkueen maalitehtailijat kaupattiin kesällä pois. Joukkueen puolustuspelaaminen on sumujen saarten eliittiä ja pahasti siipirikkoinen Arsenal saadaan varmasti pidettyä hyvin poissa maalipaikoilta.

Pieni varaus kokoonpanoissa aina on, mutta pressien perusteella erävoitto menee selvästi vierailijoiden suuntaan ja parhaat pelit löytyykin Sotonin venymisistä ja vähämaalisuudesta.

 

Jälkimmäisessä kamppailussa ManU kohtaa viime kierroksen tapaan jälleen West Hamin. Viikonloppuna lopputuloksena oli 1-1 tasapeli, vaikka Manu olisi tuosta selvänumeroisen voiton ansainnutkin. Isolla kulutuksella viikosta toiseen ollut Paul Pogba on tästä ottelusta Marouane Fellainin lisäksi pelikiellossa ja loukkaantuneina jatkaa topparipari Smalling – Bailly. Muilta osin Manun voi olettaa lähtevän vahvalla kokoonpanolla liikkeelle, niin kuin tapana on ollutkin. Pogban poissaoloa ei voi kuitenkaan vähätellä, sillä ranskalainen on luonut joukkuetovereille joukkueen eniten maalipaikkoja ja ollut myös itse yrittämässä viimeistelyä Zlatanin jälkeen joukkueen toisiksi
useimmiten. Myös puolustussuuntaan mies on ollut tärkeä, sillä joukkue on riistänyt pallon takaisin omille 91 kertaa, joka on selvästi joukkueen eniten ja 5. eniten koko liigassa.

Manun viimeistely on ollut aikamoista tervanjuontia läpi kauden, mutta kyllä vastaavalla tulituksella maaleja alkaa vielä kauden mittaan varmasti syntymään nähtyä hanakammin. Maalissa De Geaa paikkaa todennäköisesti Romero, joten isohkoa miinusta sille osastolle on luvassa. West Ham on pelannut alkukauden pahasti alakanttiin ja näytönhaluja varmasti riittää. Joukkue on materiaalilta heti kuuden jättiläisen takana ja on vihdoin saanut loukkaantumishuoletkin helpottamaan. Myös Hammersilla on ollut viimeistelyn kanssa valtavia ongelmia ja ottelussa kohtaakin kaksi heikoimmalla prosentilla maalipaikkansa käyttänyttä joukkuetta. Laatua erityisesti juuri hyökkäyspäässä riittää, joten sama meininki ei vaan voi jatkua enää pitkään.

Altavastaajan venymiset maistuu tässäkin. Runsasmaalisuuden kertoimissa myös ilmaa.

Lauantai huipentuu Lontoon jättiläisten kohtaamiseen
Stamford Bridgellä. Molemmat joukkueet ovat sarjataulukossa hienosti esillä, kun Spurs on vältellyt tappiota koko kauden ja sarjakärki Chelsealla on alla kuuden ottelun voittoputki. Huomion arvoista Chelsean putkessa on se, ettei joukkue ole päästänyt kyseisissä otteluissa yhtään maalia omiin, maalieron ollessa häkellyttävä 17-0. Spurs puolestaan on jäänyt puolissa kauden otteluista tasapeliin, joten piste-ero kärkipaikkaan on tappiottomuudesta huolimatta venynyt neljään pisteeseen.

 

Kuten alustuksesta kävi ilmi, isäntäjoukkue Chelsea on tällä hetkellä hurjassa vireessä. Alkukaudesta uuden valmentajan tuomat taktiset muutokset loivat luonnollisesti pientä sekavuutta joukkueen esityksiin, mutta alun haparointien jälkeen on viimeistään käynyt selväksi, että muutoksille oli todellakin tarvetta. Vertaillessa Conten tämän kautista Tselskiä Jose Mourinhon viime kautiseen, on erot hämmästyttävän suuria joka puolella kenttää. Tuloksellisesti Chelsea on tehnyt tällä kaudella keskimäärin 0,6 maalia ottelua kohden enemmän ja päästänyt saman verran vähemmän. Mourinhon Chelsea oli hieman Conten vastaavaa pallollisempi, mutta italialaisen alaisuudessa joukkueen syöttötyöskentely on puolestaan parantunut ja pallo liikkuu aiempaa nopeammin. Hyökkäyspäässä maalimäärien ohella myös kaikki hyökkäysten laatua mittaavat tilastot menevät vikisemättä Contelle. Sama dominointi jatkuu puolustuspäässä ja kun myös joukkueen erikoistilanteet ovat parantuneet, voidaan jo lyhyehköstä otannasta huolimatta tuomita pistevoitto Contelle.

 

Myös Tottenhamin kausi on ollut kaksijakoinen. Alkukaudesta joukkue käytti hienosti hyväkseen muiden mestarikandidaattien valmentajavaihdoksista johtuneet ongelmat, mutta viime viikkoina tahti on hiipunut ja Spurs tuntuu hieman jääneen Chelsean, Man Cityn ja Liverpoolin kyydistä. Edellä mainitun trion kyydistä tippuminen ei ole johtunut pelkästään kolmikon hurjasta vireestä, vaan myös Spursin peliesitykset ovat samaan aikaan heikentyneet. Ensimmäisen seitsemän sarjakierroksen aikana Tottenhamin otteluohjelma oli kova, kun se kohtasi mm. Liverpoolin, Evertonin ja Man Cityn. Siitä huolimatta joukkue oli parempi niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin, kun vertailukohdaksi otetaan viimeaikainen – helpompi – otteluohjelma.

 

Loukkaantumistilanne on Chelsean osalta loistava, kun koko miehistö on kunnossa ja ainoa vaiva on Kurt Zouman heikko pelituntuma. Chelsea on kuitenkin puolustanut nykymiehistöllään niin mahtavasti, ettei Zouman pelaamattomuudesta voi rokottaa promilleakaan.

 

Spursilla tilanne on heikompi, kun sivussa ovat loukkaantumisten vuoksi Ben Davies, Toby Alderweireld ja Erik Lamela, sekä pelikieltoa kärsivä Danny Rose. Normaalisti Danny Rose on ollut joukkueen kiistaton ykkösvaihtoehto puolustuksen vasemmalle laidalle ja Ben Davies on ansiokkaasti kirittänyt pahimpien otteluruuhkien ja cup-otteluiden aikaan. Nyt siis molemmat ovat sivussa, joten normaalisti topparina pelaava Jan Vertonghen joudutaan siirtämään laidalle. Kuten edeltä voi lukea, myös Vertonghenin luonnollinen topparipari on sivussa, joten myös topparipari menee uusiksi. Toinen vaihtoehto on siirtyä pelaamaan kolmella topparilla, kuten nähtiin Arsenalia vastaan, mutta Rosen ja Daviesin poissaolojen vuoksi tähän ei tahdo enää löytyä wingbackia vasemmalle laidalle.

 

Loukkaantumismiinusten ohella Spursia täytyy rokottaa myös viikolla pelatusta Mestarien liigaottelusta Monacon vieraana. Fyysisen rasituksen lisäksi kolhua tuli myös henkiselle puolelle, sillä ”lohkoarvontavoitosta” huolimatta tie nousi UCL:ssä pystyyn harmillisen varhaisessa vaiheessa ja viimeisestä ottelusta riippuen matka jatkuu mahdollisesti kohti Eurooppa-liigaa.

 

Chelsean hurjasta vireestä huolimatta joukkue on tehnyt viime aikoina liikaa maaleja maaliodotuksiinsa nähden. Joukkue on viimeiseen kuuteen otteluun ollut maalipaikalla 99 kertaa ja näistä pallo on lyöty maaliverkon perukoille hurjalla 17,2% tarkkuudella. Normaali viimeistelyprosentti (=maaleja suhteutettuna maalipaikkoihin) huippujoukkueilla on 11 – 13 prosentin välillä ja esimerkiksi Chelsean viimeisen viiden kauden keskiarvo on ollut hieman päälle 11%. Kuluvalla kaudella prosentti on 13,6, jota siis selvästi nostaa viimeaikainen kliinisyys. Uskaltaisin väittää, että kauden edetessä tahti jälleen tasaantuu ja kevään päätteeksi luku pyörii 11 ja 12 hujakoilla.

 

Molempien joukkueiden puolustuspelaaminen ansaitsee maininnan, sillä Chelsea on antanut vastustajilleen liigan vähiten huippuvaarallisia maalipaikkoja ja Tottenham liigan toisiksi vähiten. Ei siis ole suuri yllätys, että samaiset joukkueet ovat myös päästäneet sarjan vähiten maaleja.

 

Chelsea on ottelussa aiheesta suosikki. Tottenham on puolustanut Alderweireldin poissaolosta huolimatta hyvin ja Rosenkin puuttuminen aiheuttaa huolta enimmäkseen hyökkäyspäässä. Vähämaalisuus ja kotijoukkueen menestykset kiinnostavat.

Neljän ottelun tappioputkeen ajautunut Crystal Palace isännöi viimeisestä yhdeksästä ottelusta ainoastaan kaksi ottelua voittanutta Manchester Cityä.

 

Neljän ottelun tappioputken myötä Crystal Palace on valahtanut jo pisteen päähän putoamisviivasta, mutta ei Kotkien pitäisi siitä huolimatta suuremmin putoamisesta stressata. Rosteri on Valioliigan hyvää keskitasoa ja penkin päässä istuu hyvää tulosta vuodesta toiseen tekevä Alan Pardew. Myös ottelutapahtumissa Crystal Palace on ollut hieman epäonninen ja pisteitä voisi hyvinkin olla nähdyillä esityksillä pari kappaletta enemmän.

 

Cityltä tuloksellisesti heikompi jakso riisti Valioliigan kärkitilan, mutta joukkue on edelleen loistavissa asemissa vain parin pisteen päässä sarjakärki Liverpoolista. Myös peliesitykset ovat olleet hyviä lokakuun alun Tottenham peliä lukuun ottamatta. Tottenham-tappion jälkeen City on jäänyt Valioliigassa kolme kertaa tasapeliin (Everton, Southampton, Middlesbrough), mutta olisi ehdottomasti ansainnut voitot Evertonista ja Borosta, ja oli myös Southamptonia vastaan hienoisesti ottelun parempi joukkue.

 

Crystal Palace on sijoitukseen nähden ollut hyökkäyspäässä todella aktiivinen ja luonut maalipaikkoja Arsenalin, Chelsean, Liverpoolin, manchesterilaisten, Southamptonin ja Tottenhamin jälkeen liigan kahdeksanneksi eniten. Valtaosa laukauksista on lähtenyt boksin sisältä ja joukossa on läjäpäin huippuvaarallisia maalipaikkoja. Puolustuspäässä Kotkilla on sen sijaan ollut isoja ongelmia ja vastustajat ovat päässeet liian helposti boksiin vaarallisille maalintekopaikoille.

 

Loukkaantumistilanne on molempien osalta kohtalaisen hyvä. Palacelta sivussa jatkaa auto-onnettomuudessa itseään syksyllä loukannut Pape Souare, sekä koko kauden missannut Loic Remy. Maalivahti Mandanda loukkasi polveaan maaottelutauon aikana ja on pari viikkoa sivussa. Näin torjuntavastuu siirtyy Walesin maajoukkuevahti Wayne Hennesseylle. Manchester Cityllä Bacary Sagna on toipunut reisivaivastaan ja on todennäköisesti takaisin kokoonpanossa lauantaina. Maajoukkueen harjoituksissa nivusensa loukannut Vincent Kompanyn pelaaminen on epävarmaa. Kompanyn loukkaantumishistorian tuntien Pep ei halua ottaa belgin kanssa mitään riskejä, joten kapteeni saattaa hyvinkin olla sivussa Lontoon reissulta.

 

Kuten todettua, Crystal Palace on tappioputkesta huolimatta onnistunut maalinteossa läpi kauden iloisesti. Tälle voi ennustaa myös jatkoa, kun Palace saa vastaansa Manchester Cityn ylhäällä pelaavan puolustuslinjan. Vikkeläjalkaiset Zaha ja Townsend tykkäävät juosta linjojen taakse, johon keskikentän kapellimestari Yohan Cabaye tarjoaa yhdessä Jason Puncheonin kanssa ruokaa. Neljän viime kauden ajan koko sarjan eniten pääpalloja voittanut Christian Benteke on keskityspalloissa jatkuva uhka, sillä ilman Kompanya Cityn toppariosasto ei ole vahvimmillaan pääpalloissa. Myös maalivahti Bravo on ollut alkukauden ajan erittäin epävarma keskitystilanteissa, eikä oikein tiedä milloin ja miten nousta maaliviivalta korkeisiin palloihin. Ja keskityksiä on luvassa varmasti myös Taivaansinisiä vastaan: Alkukauden aikana Crystal Palace on lähettänyt jopa 36 keskitystä enemmän kuin mikään toinen joukkue Valioliigassa.

 

Cityn pelaamisesta jää Pep Guardiolan tapoihin uskollisena väkisin mieleen vahva hyökkäyspelaaminen, mutta alakerrassa puolestaan on vielä suurehkoja ongelmia ja helppoja pallonmenetyksiä nähdään paljon. Alkukauden aikana Cityn puolustus on sortunut jo seitsemän kertaa helppoon henkilökohtaiseen virheeseen. Tämä on Swansean ohella suurin luku koko sarjassa. Puolustusongelmia on myös Crystal Palacella, joka on päästänyt viimeiseen kolmeen otteluun kymmenen maalia. Alan Pardew on vienyt joukkuetta hyökkäävämpään ja selvästi aggressiivisemmin prässäävään suuntaan, mutta viime ottelut huomioon ottaen nyt kentälle kirmannee hieman nöyremmin puolustava Kotkaparvi.

 

City ottaa ottelussa pallonhallinnan ja Crystal Palace iskee riistojen myötä terävästi vastaan. Kuten sanottua, Palace tuli erittäin aktiivisesti mm. Poolia vastaan, mutta todennäköisesti ihan vastaavaa hulabaloo -taktiikkaa ei nyt nähdä.

 

Maaottelutauon aikaisista rasituksista selkeä etu Crystal Palacelle. Lontoolaisilta oli seitsemään pelaajaa maajoukkueidensa matkassa, mutta rotaatiopelaaja Chung-Yong Leetä lukuun ottamatta kukaan ei poistunut Euroopasta. Seitsemän Palace-peluria keräsivät yhteensä tauon aikana vain 223 peliminuuttia. Man Cityltä peräti 12 pelaajaa sai peliaikaa maajoukkueissaan ja heistä puolet pelasivat Euroopan ulkopuolella. Cityn pelaajille kertyi maaotteluissa yhteensä jopa 1574 peliminuuttia. Etelä-Amerikkalaisten Bravon, Agueron, Zabaletan, Otamendin ja Fernandinhon jälkimmäinen maaottelu pelattiin vasta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, joten paluu Englantiin jäi myöhäiseksi ja toipumisaika aikaerosta vähiin.

 

Taivaansinisten puolustuspelaaminen on parantunut aivan alkukauteen verraten, muttei vieläkään vakuuta täysin ja uskomme maaleja nähtävän molemmissa päädyissä. City pelaa ensi viikolla tärkeän ottelun Mestareiden liigassa Borussia Monchengladbachia vastaan, mutta supervireessä olevien Chelsean ja Poolin myötä myös Valioliigassa pitäisi onnistua poimimaan täydet pisteet Palacen kaltaisilta vastustajilta. Maaottelurasitukset ja tuleva UCL-kamppailu pakottanee Pepin kuitenkin käyttämään hieman rotaatiota Taivaansinisten avauskokoonpanossa. Penkiltä löytyy toki erittäin päteviä paikkaajia, mutta saamme silti tällä kertaa peliä Manchester Cityä vastaan. Vielä parempi value löytyy kuitenkin overeista.

Putoamisviivan alapuolelta löytyvät Sunderland ja Hull kohtaavat lauantaina Stadium of Lightilla. Molemmat joukkueet saivat katkaistua pitkät voitottomien otteluiden putkensa juuri ennen maaottelutaukoa, mutta kummankaan esitys ei ollut kolmen pisteen arvoinen. Kokonaisuudessaan alkukauden aikana Sunderland on kuitenkin saanut pisteitä juuri sen verran kuin on ansainnutkin, mutta Hullin pistesarakkeessa on puolet liikaa.

 

Molemmat joukkueet ovat kärsineet alkukauden ajan pahoista loukkaantumissumista, kun kummankin optimiavauksista jopa puolet ovat olleet sairastuvan puolella. Hullilla loukkaantumiset ovat keskittyneet pääasiassa puolustuspäähän, mutta viime pelissä loukkaantuivat myös hyökkääjät Abel Hernandez ja William Keane.  Hernandez on joukkueen ykköshyökkääjä ja teki viime kaudella yli tuplasti enemmän maaleja, kuin kukaan muu Tiikereistä. ManU-laina Keane loukkasi polvensa niin pahasti, että on sivussa koko loppukauden, mutta Hernandezin on arvioitu toipuvan nivusvaivastaan joulukuuhun mennessä. Keanen ja Hernandezin lisäksi vielä kolmaskin hyökkääjä puuttuu, kun Adama Diomande on pelikiellossa. Poissaolojen takia paikan piikistä ottaa Dynamo Kievosta lainattu Dieumerci Mbokani. Mbokani on pelannut tällä kaudella 199 minuuttia, mutta ei ole vielä päässyt kertaakaan edes laukomaan. Kongolaisen alku Hullissa on muutenkin ollut hankala ja esimerkiksi syöttöprosentti on vain 55,9. Hyökkääjäpulan takia Tiikerit joutunevat luopumaan mieleisestä 3-5-2 formaatiostaan.

 

Hullilla on paljon pitkäaikaisloukkaantumisia, mutta Sunderlandilla saattaa jo parin viikon päästä olla koko miehistö käytettävissä. Black Cats-vahti Vito Mannone loukkaantui kauden toisessa ottelussa ja Tigers-molari Allan McGregor on ollut sivussa koko kauden. Nyt molempien joukkueiden ykkösvahdit ovat palanneet harjoituksiin ja pelanneet reservien otteluissa, mutta eivät todennäköisesti ole mukana Valioliigassa vielä tällä viikolla. Sunderlandilla usea loukkaantuneena ollut pelaaja saattaa tehdä paluun Hullia vastaan. Varmasti sivussa ovat ainoastaan pelikieltoa kärsivä Steven Pienaar sekä Fabio Borini.

 

Molemmat joukkueet löytyvät sarjan häntäpäästä myös pallonhallintaprosentteja mitattaessa. Hyökkäyspään loukkaantumisongelmien takia Hull lähtenee tähän tärkeään vierasmatsiin vahvasti puolustuksen kautta luovuttaen pallonhallinnan isännille. Tämä ei todellakaan olisi Sunderlandille ominaisin pelitapa, muttei välttämättä ihan huonokaan. Viimeisen vuoden aikana kaikki kilpailut huomioiden Sunderland on pitänyt vain seitsemässä ottelussa (2x liigacupissa ja 5x Valioliigassa) palloa vähintään 48% peliajasta. Näistä peleistä Sunderland ei ole hävinnyt yhtään ja saldo on 4-3-0.

Viime viikolla yllätystappion Burnleyn vieraana kokenut Everton lähtee kiillottamaan kilpeään edelleen alakuloisen West Hamin kustannuksella.

 

Everton on loistavasti alkaneen alkukauden jälkeen vajonnut neljän voitottoman ottelun putkeen. Viime ottelussa Burnleyä vastaan joukkue oli hieman epäonninen päästäessään kaksi maalia, mutta toisaalta tekeminen hyökkäyspäässä jätti paljolti toivomisen varaa. Everton sai odotetusti pitää palloa mielensä mukaan, mutta ei onnistunut kääntämään pallonhallintaa tarpeeksi laadukkaiksi maalipaikoiksi, vaan valtaosa vedoista lähti kaukaa boksin takaa. Puolustuspäässä homma toimi Stekelenburgin mokaa lukuun ottamatta totutun hyvin, mutta Burnley oli yksinkertaisesti vähäisissä paikoissaan vain liian tehokas.

 

West Ham puolestaan kohtasi viime kierroksella Sunderlandin ja tuloksena oli jo toinen 1-0 voitto putkeen. Loppunumerot täsmäävät hyvin paljon ottelun tapahtumia, eikä ottelu odotetustikaan noussut vuosisadan spektaakkeliksi. Hammers pääsi ottelussa lukuisille maalipaikoille, mutta maalipaikkojen laatu oli alkukauden tapaan aivan liian heikko. Puolustuspäässä homma toimi mallikkaasti, mutta tämän hetkistä Sunderlandia ei hyökkäyksen osalta voi kovin suurena mittarina pitää. Joka tapauksessa homma tuntui sujuvan alkukauden kaltaisesti ja on vaikea nähdä, että West Ham onnistuisi luomaan kovinkaan montaa vaarallista maalipaikkaa Evertonin kaltaista puolustusta vastaan.

 

Poissaolijoiden lista on isännillä kunnossa, kun ainoa merkittävä poissaolija on Leighton Baines. Myös West Hamin ongelmat laitapuolustajan tontilla on parantunut viime viikosta, kun Cresswell on jälleen edustuskelpoinen. Hyökkäyspäässä ukot parantuvat mukavaan tahtiin ja seuran ennätysostos Andre Ayew tuli viikolla pelattuun cup-otteluun jo vaihdosta sisään. Hyökkääjä-duo Sakho ja Carroll on myös toipunut uumoiltua nopeammin ja kaksikko on todennäköisesti käytettävissä jo maaottelutauon jälkeen. Alakerrasta Byram ja Masuaku, sekä keskikentän Gokhan Tore jatkavat niin ikään sivussa.

 

Molemmat joukkueet mielletään viime kausien perusteella yleisöystävällisiksi. West Ham tulee sitä myös tällä kaudella mahdollisesti olemaan, mutta tällä hetkellä joukkue antaa liikaa tasoitusta yläkerran poissaolojen kanssa. Evertonista ja Koemanista on puhuttu koko alkukausi ja joukkue tulee varmasti myös jatkossa puolustamaan viime vuosia huomattavasti paremmin.

 

West Ham pelasi keskiviikkona sytyttävän Lontoon derbyn (cup-ottelu), johon joukkue tuli vahvalla kokoonpanolla. Satsaaminen kannatti, sillä tuloksena oli Chelsean päänahka ja jatkopaikka liigacupissa. Tässä vaiheessa kautta West Hamin kaltaiselle, ”ei euro” -jengille ei voi antaa rasituksesta suurta miinusta, mutta rokotetaan silti vähän. Varsinkin, kun Everton on kyseisestä turnauksesta jo ulkona ja joukkue sai rauhassa keskittyä tulevaan otteluun.

 

Everton ottaa kotiedun turvin ottelussa pallonhallinnan ja tämä sopii Koemanin miehistölle loistavasti. West Ham on alkukauden aikana saanut yllättävän vähän painetta vastustajan kenttäpäädyssä, vaikka otteluohjelmakin on viime viikkoina ollut suhteellisen kevyt. Viime kaudella joukkue piti palloa keskimäärin 48,9% per ottelu, tällä kaudella lukema on lähes sama (48%). Huomattavin ero on ollut siinä, missä päin kenttää pallo on ollut hallussa. Viime kaudella pallo oli vastustajan kenttäpäädyssä oman joukkueen hallussa keskimäärin 52,4% ajasta ja tästä 53,4% kentän viimeisellä hyökkäyskolmanneksella. Tällä kaudella palloa on pidetty vastustajan kenttäpuoliskolla vain 46,7% ja luku vain pienenee, kun vastustajan maalia aletaan lähestyä. Tämä osaltaan selittää sen, miksi loistavien maalipaikkojen rakentelu on kuluvalla kaudella ollut niin paljon haastavampaa, kuin edelliskaudella.

 

Vähämaalisuus leijuu ilmassa, underia lapuilla.